14.12.  Aamu alkoi reippahasti labbishyökkäyksen torjunnalla. Yksi näyttelylabbis hortoili irrallaan ja otti tietysti Zicin tähtäimeensä. Kerrankin Szep oli oikeassa paikassa ja ryntäsi väliin kohti labbista huutamaan ja haukkumaan. Siinä otti ruskea möhkö lopulta jalat allensa ja häipyi. Toinen kisapäivä aloitettiin paikkamakuulla. Siinä ei ollut mitään ongelmia, joten kaikki pisteet tuli kotiutettua. Zicin ja Tarjan oma vuoro oli hieman ennen puolta päivää. Idari onnistui hyvin – napakat asennot ja hyvä seuraaminen. Ohjattuun noutoon Tarja valitsi kaikkein pienimmät sorvatut kapulat ja se oli hyvä valinta. Keskittyneenä he astelivat merkin lähetyspaikalle ja liikkuri antoi käskyn lähettää …. MUTTA …. kapulat eivät olleetkaan paikallaan!! Liikkuri mokasi ja unohti ennen käskytystä antaa merkin kapuloiden jättäjälle. Zici ampaisi siis merkille ja sen jälkeen ihmeteltiin mitä tapahtuu. Liike aloitettiin alusta ja siitähän tietysti ruotsalaiset olivat olleet näreissään. Zici sai kuulemma harjoitella kehässä! Onneksi Tarja pystyi pitämään päänsä kasassa ja uusi yritys ohjatun kanssa oli hyvä. Metallinouto oli varmasti Zicin paras ikinä! Osalta tuomareista tuli jopa kymppiä. Kaukokäskyt oli sitten sarjan viimeinen liike. Zici jäi hyvin paikalleen, mutta kun Tarja kääntyi Ziciä kohti oli se noussut puoliksi istumaan. Tästä jatkamalla kaukojen pisteet jäivät todella matalaksi ja söivät siten koko tuloksen. Pisteitä koko sarjasta tuli 271,5p. Ilman tuota kaukojen virhettä, sarja olisi ollut varsin hyvin onnistunut. Pettymys oli tietenkin hurja. Zici tuntui kehässä todella hyvältä. Ne asiat joihin oli tehty paljon työtä kuten kaukojen vaihdot, metalli ja ohjatun voima tulivat nyt näkyviin myös kisasuorituksessa. Kokonaanhan se ei korvaa tuota kaukojen pistemenetystä, mutta tietysti tuntuu helpottavalta että Zici toimi hyvin.   

Suomen joukkue oli kokonaisuudessaan täysin ylivoimainen. Kymmenen ensimmäisen koirakon joukkoon mahtui vain kolme muun maalaista. Christan kulta, Jessican hopea ja Heidin pronssi putsasivat palkintopöydän joukkuekullan lisäksi.

Heti palkintojen jaon päätyttyä ryntäsimme tyhjentämään huoneen lopullisesti ja ajamaan kohti TImråta. Volvo kulki hyvin ja hieman ennen yhdeksää illalla oltiin takaisin korjaamon pihassa. Matkalla jännitystä aiheutti hieman epätietoisuus siitä, ovatko autoliikkeen sedät muistaneet ajaa automme porttien ulkopuolelle ja vetää sille sähköjohdon. Auto löytyi, sähköjohto oli odottamassa ja saimme auton nopeasti lämmitykseen. Sitten tavaroiden purku ja olo alkoi jälleen tuntua melko kotoisalta. Kyllä ”oma koti” on oma koti, vaikkakin sitten pyörien päällä. Koirat olivat onnellisia ja rauhoittuivat heti kun olivat saaneet ruuat nukkumaan. Nadaskaan ei kertaakaan yön aikana kuppassut ympäriinsä niin kuin hotellissa.