20.12. Aamuun herättiin Ana Pireksen pihasta. Päivä alkoi pennuilla ja jatkui pennuilla. Kaikki pennut on tosi reippaita, iloisia, hyvin taistelevia, luontaisesti leikkiviä ja hirmuisia monstereita :o) Ne osaa pyytää ulos, leikkiä ja mennä nukkumaan sitten kun väsyttää. Ne osaavat riehua, mutta myös rauhoittua. Kun karvoista päästiin irti, niin lyhkäritkin alkoivat nousta mukavasti esiin. Nadas - meidän lauman luottopakki - kävi tutustumassa pentusiin ja yksi pojista oli vakaasti sitä mieltä, että tuo NaaNaa Pitkäjalka olikin aika turvallinen kaveri. Päivän mittaan käytiin lähikentällä treenaamassa Ziciä, Szepiä ja Noxia ja sitten taas katseltiin pentusia. Ana oli suunnattoman vieraanvarainen ja laittoi meille taas lounasta. Ison suklaalevypussinkin salaisuus selvisi. Ana sanoi haluavansa meidän maistavan kaikkia laatuja ja kertovan, mikä on paras. Sitten hän kuulemma ostaa meille ison kasan sitä kotimatkalle.

Olimme suunnitelleet iltapäivällä siirtyvämme Rund um Hundin kisapaikalle, mutta yllätykseksemme Ana oli kutsunut ystävänsä Natalien treenaamaan Wispin pentu Tao:a. Niinpä siis vielä pieni treenisessio, ennen kuin olimme vapaita lähtemään.

Pimeys ehti laskeutua Delemontin ylle, kun pääsimme ajelemaan kohti kisapaikkaa. Matkaa oli n. 70 km. Osa motaria ja osa pikkuteitä. Kuskilta meinasi usko loppua pariinkin kertaan, kun matka eteni. Onneksi tiimin navigaattorina toimiva Melakari pysyi suurimman osan ajasta kartalla ja luotsasi kuin luotsasikin autokunnan hallin pihalle. Kuskinkin kramppi hävisi vähitellen ensimmäisen oluen mukana. Asetuimme siis taloksi, laitoimme auton sähköön ja aloimme siirtää ajatusta kohti agilitykisaamista.