26.12. Matka Hudiksvallista kohti pohjoista sujui reippaasti. Ja koska se sujui reippaasti aloimme pikku hiljaa olla sitä mieltä, että kotiin asti pyyhälletään. Tulisipahan siinä nyt lopulta otettua kiinni se alkumatkasta hukkunut vuorokausi. Piteån asti saatiin ajella hyvässä talvikelissä. Sitten iski lumisade ja pimeys. Täytyy myöntää, että tässä vaiheessa reissua ei olisi paljoa huonoa keliä kaivannut. Onneksi sitä ei kuitenkaan jatkunut pitkään ja vaikka Kalixissa ei löydettykään yhtään liittymää, joista olisi päästy kääntymään huoltoasemalle, Haaparanta tuli lopulta vastaan kuuden aikoihin iltapäivällä. Pieni luikaus vain ja oltiin Suomen puolella. Tuntui aika hassulta, että takana oli ajelua n. 6945 km ja edessä enää reilu sata.

Seuraava kohde olikin sitten Ii, jossa luovuimme Mikaelasta. Mikaela eli uudelta nimeltään Syke tulisi olemaan MIkon pentu ja tutustumaan agilityn ihmeelliseen maailmaan. Viimeiset valokuvat Flixistä ja Sykestä yhdessä, kuulumiset matkan sujumisesta ja sitten olikin aika erota. Flix oli hiukan ihmeissään kun jäi yksikseen matkahäkkiin, mutta eipä se paljoa ehtinyt asiaa miettimään kun saavuttiin Laitisen pihamaalle.

Neljän päivän autossa olo ja remmikävelyt olivat vissiin jättäneet jotain patoutumia Flixille, sillä sisälle päästyään se vain juoksi. Se juoksi ja juoksi ja juoksi - ihan hengästykseen saakka! Sisällä ja ulkona. Siinä ei paljon haitannut lumi eikä pakkanen, kun pieni puhdisteli keuhkojamatkan pölyistä :) Hieman ennen puolta yötä sitten lopulta patteri alkoi hiipua ja oli hyvä aika käydä nukkumaan.