Rosenfeldstrandin aamupuuhailujen jälkeen istuttiin sitten tukevasti alas ja pukattiin vakionopeuden säädin päälle. Edellisenä päivänä oltiin tehty päätös, että palataan kotimaahan laivalla. Jotenkin ei erityisemmin kiinnostanut se Tukholman jälkeen näkyvissä oleva kyltti, jossa sanotaan matkaa Haaparantaan olevan 1000 km. Jotta perjantaiaamun Viikkariin ehdittäisiin, olisi syytä olla tien päällä ihan asialla. Heti alkuun meinas tavoitteet romahtaa, kun Fehrmanin saaressa oli asfalttityö ja liikenne ihan tukossa. Saksan laivalle päästiin kuitenkin sujuvasti puolilta päivin, minä täytin juomavaraston ja Tarja tokotti Spodea ;o) Tanska ohitettiin ihan hurauksessa, Center Sydissä käytiin haukkaamassa välipalaksi täytettyä uuniperunaa ja kahvitauolle huristeltiin Brahe Husin raunioille. Siinä vaiheessa kello olikin jo 19, mutta matkaa edessä yöpysäykseen vielä melkein 250km. Pimeyden ja sateen laskeutuessa huristelimme sitten kohti Järnaa, tuttua Nattöppettiä, joka olisi n. 50 km päässä laivasatamasta. Iltakymmeneltä pukattiin auto parkkiin sillä riskillä, että joku tulisi koputtelemaan ovelle. Huoltikselle kun oli ilmaantunut kyltti joka kieltää yöpymisen ja lupaa parkkeerata vain 2 tuntia ….

Kukaan ei tullut onneksi koputtelemaan mitään. Kiltisti ja hiljaisuudessa oli ikkunalle jätetty parkkisakko, jossa mainittiin, että autonne on kuvattu. 4:30 herätyksen jälkeen emme jaksaneet asiaa kovin käydä murehtimaan, vaan lähdettiin ajamaan kohti Tukholmaa ja Stadsgårdenin satamaa. Sinne meno on aina yhtä arpapeliä. Liikaa ois kai toivottu, että joku olisi laittanut Viking Linen kyltit matkan varrelle. Jos et tietäisi, että Södermalm on eka kohde ja Statsgården sitten, et ikinä löytäisi perille. No – me tiedetään ja löydetään … Koirien pissatuksen ja aamukahvien jälkeen loimme strategian, miten kuuden koiran kanssa mennään hallitusti laivaan ja hyttiin. Homma sujui kuin elokuvissa, joten lepopäivää käytiin viettämään hyvillä mielin. Viking Grace oli lähes uusi ja tosi hieno laiva Mariellaan ja Amorellaan verrattuna. Jopa koirien pissatuspaikka oli katettu keinotekonurmella! Päivä meni nuokkuessa ja Turkuun laskeuduttiin ilta kahdeksalta. Oli mukava huomata, että tännekin oli kahden viikon aikana tullut kesä! Yöpysäys vielä Lempäälässä, huomenna agitreenit ja sitten kotia kohti. Kaikkiaan mittariin tullee kilometrejä n. 6800.

Reissun aikana koiruuksista on löytynyt erilaisia hauskoja piirteitä, joista tässä teille blogia seuranneille joitakin maistiaisia:

Spotti – Väiski Vemmelsääri: On pienellä pojalla paljon jalkoja. Ei ne aina seuraa ajatusta vaan menevät omaan suuntaansa. Myös poliisin virkaa autossa toimittaa hän.

Tico – Lentokapteeni: Lentävä BT lensi joka aamu yläpetille ja sitten kauneusunien jälkeen takaisin alas. Omien lentomatkojen lisäksi lennätti hän Gödöllön Disc Dog kilpailussa varmasti ainakin sata kiekkoa, auton ratin päältä tuijotellen.

Zici – Sairaanhoitaja: Zicin suuri tehtävä oli huolehtia Nadaksesta. Kun NaaNaalla tuli levoton olo auton takaosassa, ilmoitti Zici siitä äänekkäästi ja niin osasimme pelastaa Nadaksen auton etuosaan. Tätä tehtävää hän hoiti yhtä tunnollisesti kuin tokokisojakin.

Szep – Suuri Metsästäjä: Szepin maailma avautui jälleen kesän tulon myötä. Jokainen puska, jokainen heinätupsu, jokainen myyränkolo – ihana mahdollisuus metsästää oikeaa ”riistaa”. Ei sen väliä onko isoa vai pientä – pääasia, että ON!

Zoco – Putzfrau: Jokaisessa autokunnassa täytyy ylläpitää hygieniakontrolli. Zoco piti tinkimättä huolen siitä, että jos pikkupojat pissivät kintuillensa, tuli jäljet varmasti siivottua. Ei tarvinnut asiasta kahta kertaa huomauttaa – Zoco hoiti homman.

Nadas – Charming Chap: Aina kohtelias, aina kiltti, aina esimerkillinen. Täydellinen maskotti!

Tämän reissun reissublogi päivittyy vielä kerran kotoa käsin. Lataan juttujen joukkoon valokuvia, jotta saatte myös hieman kuvitusta siitä, mitä olemme kokeneet.