9.12. Tämän kertainen reissu käynnistyi sujuvasti. Ensimmäisen kerran karavaani pysähtyi Iissä, sitten Torniossa ja Haaparannalla. Hapiksella päästiin jo eväiden syönnin makuun niin kuin kunnon retkellä kuuluu. Kun lopultakin oltiin Ulkomailla, otettiin suunnaksi etelä ja Skellefteå. Campingin sijainti oli tuttu juttu, mutta siihenpä se sitten jäikin. Parkkeerasimme sujuvasti ohjekartan mukaisesti, mutta sähköä ei vain tolpista herunut vaikka kuinka yritti lypsää. Pikainen soitto päivystävälle ohjeisti ihan toiselle alueelle ja avot – siellä tuli tolpista sähköä ihan houkuttelematta ;o) Siitähän se ilta kirkastui: koirat sai liikettä, koko lauma ruokaa ja lämpöä. Lämmöstä ei tosiaan yöllä ollut pulaa, kun -12 asteen pakkasessa säädetty patteri hehkui täysillä vaikka aamulla oli +4 astetta plussan puolella.

10.12. Aamu päätettiin ottaa unosten kannalta, mutta koirat olivat tietysti vielä Suomen ajassa, joten herätys tuli kukon laulaessa. Niinpä liikkeellä oltiin kohta yhdeksän jälkeen – tavoitteena päätyä suhteellisen lähelle Tukholmaa. Suhteellisuuskin on makuasia – kai 300 km on aika lähellä? Räntää ja vettä tuli vaakasuoraan. Jossakin niistä Höga Kustenin ylämäissä MAZi lykkäsi sitten tyhjää. Vitosvaihde hävisi autosta kokonaan, eikä oikein ollut tietoa mihin se meni. Nilkutimme pätkän matkaa Härnosandiin ja pysäköimme törstisti oikeustalon pihamaalle poliisilaitoksen takapihalle. Siitä sitten pikapuhelua Autoliiton tiepalveluun. Lupasivat lähettää apua …. Apu ilmestyi paikalle puolitoista tuntia soiton jälkeen liian pienen hinausauton kanssa. Yhteisellä päätöksellä köröttelimme sitten peräkkäin Timråhon ja majoituimme korjaamon pihamaalle. Koirat saivat taas lenkkinsä, Zici pienet treeninsä, väki ruokaa ja lämpöä näyttäisi tänäkin yönä riittävän. Aamulla alkaa sitten neuvottelu ottaako paja auton tutkittavakseen ja milloin. Tukholmassa olisi edelleen tarkoitus olla torstaina illansuussa. Saas nähdä miten meidän käy ….